Nenästä kiinni - nyt sukelletaan...
Perintönä ahkeruus ja luovuus
Ollaan muinaisilla eränkävijöiden ja riistanpyytäjien metsästysmailla, savolaisen korpimetsän keskellä, Porosalmen kylällä ja kirkkaan erämaajärven rannalla. Porosalmi ja muut pohjoiseen viittaavat nimitykset kertovat ajasta, jolloin lappalaiset asuttivat aluetta, kunnes 1658 alkoi Haukiveden takaa, Kangaslammilta, tulleen Heiskasen suvun vaiheet kylän elävöittäjinä. Yli kolmeensataan vuoteen ja useaan sukupolveen mahtuu toinen toistaan hurjempia juttuja tukkimetsätöistä, pellon raivauksesta, Porosalmentien rakentamisesta, asekätkennästä, muikunpyynnistä ja norpan elämästä Linnansaaren kansallispuiston vesillä sekä naimakaupoista ja tietysti ihan tavallisista maaseudun askareista iloineen ja suruineen.
Heiskasen sukunimen kantasanan, ”Heiska”, on kerrottu tarkoittavan ahkeraa, ripeää ja aikaansaavaa, mikä osuukin kohdilleen suvun ahkerassa ja yrittäjähenkisessä toiminnassa. Oman osansa sukunimen enteestä, taakasta tai paremminkin siunauksesta, on saanut myös HakoApajan isäntä Esa, joka syntyi 1959 Eila ja Tapio Heiskasen yrittäjäperheeseen. Esa kasvoi veljiensä kanssa Porosalmen vuoristomaastossa, järviluonnon ja metsän ympäröimänä. Turistien palveleminen ja rantamökkien vuokraus tulivat tutuksi jo lapsuudessa vanhempien yritystoiminnan, silloisen Porosalmen lomakylän myötä. Eila ja Tapio tekivät myös paljon käsitöitä - tekstiilitaidetta ja puutöitä syntyi runsain mitoin omaan käyttöön, turistien ihasteltavaksi ja matkamuistoiksi. Kädentaidot ja luovuus näyttävät ainakin tässä perheessä olevan periytyvää sorttia. Kun Esa 3-vuotiaana nikkaroi ensimmäistä saneeraustyötään, linnunpönttöä läheisen pihakoivun oksalla sirkuttavalle tintille, eipä moni olisi arvannut, mitä ihmettä tuo rakentajan ja taiteilijan alku tulisikaan elämänsä aikana luomaan.
Elämäntyöstä nähtävyys
HakoApajan Aikhituvat on ITE-taiteilija ja hakorakentaja Esa Heiskasen elämäntyö, omaperäinen nähtävyys ja Suomen Suurin Uppopuukylä. Erikoinen ”yhden miehen elämäntyö” alkoi vuosikymmeniä sitten, kun Esa oli vasta 18-vuotias nuorukainen. Ensimmäiset kymmenen vuotta meni sukeltaessa ja nostaessa vanhoja hakopuita kirkkaan lähdejärven, Hietalammen pohjasta. Savotta jatkui raskaalla ja pitkäjänteisellä rakentamisvaiheella. Erikoiseksi tämän projektin tekee paitsi se, että Esa on rakentanut alueelle kymmeniä rakennusta omin käsin ja ”ihan ite” - myös se, että Hietalammen hakopuiden iäksi saatiin radiohiilitutkimuksissa 1000-4000v.
Esa on rakentanut HakoApajan päärakennukseen, Aikhitupaan ja Savotta-Saliin näyttelyn omasta elämäntyöstään sekä alueen ja oman sukunsa historiasta, joka ulottuu Porosalmella aina vuoteen 1658. Eino-ukin kalajutut ja norppatarinat sekä ukin puuliiteristä löytynyt, sota-aikainen asekätkö antavat lisäväriä näyttelyyn ja herättävät keskusteluja. Hämmästelyn ja ihastelun kohteena ovat myös Savotta-salin rakennusmateriaalina käytetyt ikivanhat uittopuomit sekä Esan keräämä savotta- ja jätkäkulttuuri. HakoApajan päärakennuksen massiivisuudesta kertonee jotain siihen käytetty puumäärä; 40 tukkirekallista eli n. 2000m3 hirttä. Pihapiiriin on vuosien aikana noussut useita massiivisia uppopuurakennuksia, hakopuista ja uittopuomeista. Jokaisella tuvalla on oma tarinansa ja paikkansa alueen näyttelyrakennuksina.
Ihan ite ja perheen voimin
Monipuolisesta toiminnasta huolimatta HakoApajalla työskennellään ihan oman perheen voimin sekä muutaman reippaan kesäapulaisen kanssa. Kesäaikaan painottuva, kausiluonteinen toiminta, omavaraismökit sekä selkeä rajaus yleisön ja ryhmien vierailuaikoihin mahdollistavat yrityksen pyörittämisen hallitusti melko pienellä porukalla. Elämäntyön ympärille rakentunut nähtävyys vaatii erityistä sitoutumista ja läsnäoloa. Aidot ja antoisat kohtaamiset vierailijoiden kanssa syntyvätkin juuri siitä, että isäntä tai emäntä on yleensä aina paikalla, vieraita palvelemassa ja tarinoimassa.
HakoApajalla ei ole ulkopuolisia sijoittajia tai rakentajia vaan kyse on pitkäjänteisestä ja periksiantamattomasta yhden miehen elämäntyöstä. Ensimmäisten rantamökkien valmistuttua, Esa perusti itselleen toiminimen ja sillä mennään vielä tänäkin päivänä. Erikoista valintaa ja yksinpuurtamista ihmetteleville Esa on usein todennut, että: ”Mietipä, jos HakoApaja olisi rakennettu toisten toimesta ja ulkopuolisten rahoilla, eihän se silloin olisi minun suuri tilataideteokseni.” Elämä on valintoja ja Esan valinta on ollut oman tien kulkeminen. Toki tekevän isännän vierellä on usein topakka emäntä järjestystä pitämässä - eikä HakoApaja taida olla poikkeus. Mari-emäntä hoitaa yrityksen moninaista arkea, jossa ei koskaan ole kahta samanlaista päivää. Mökkivieraat, ryhmät ja kahvila-asiakkaat vaihtuvat, välillä tarinoidaan kotimaan eläkeläisryhmälle, välillä englanniksi kansainvälisille yritysjohtajille. Yrittäjäperheen pojat touhuavat myös mukana erilaisissa huolto- ja kesätöissä.
Kun käyt sisään HakoApajan massiivisesta uppopuuportista, saavut varsin omaperäiseen lomakylään mutta todellisuudessa astutkin suureen tilataideteokseen - sukellat menneeseen ja aika pysähtyy...